Todellinen yritysten yhteiskuntavastuullinen muutos lähtee työntekijöistä

Financial Times julkaisi 20.9. uuden agendan, jonka iskulause on: kapitalismi täytyy nollata. Agenda koostuu kuudesta artikkelista, jotka käsittelevät vallalla olevan talousjärjestelmän puutteita ja heikkouksia ja tarjoavat niihin ratkaisuja. Artikkeleiden viesti on yksinkertainen: yritysten on siirrettävä arvontuotantonsa huomio muihinkin sidosryhmiin kuin osakkeenomistajiin ja asetettava tähtäimensä lyhyen aikavälin voitoista pitkän aikavälin taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Toisin sanoen niiden on tiedostettava yhteiskuntavastuunsa.

Vaikka FT:n ulostulo voi vaikuttaa yllättävältä se ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Keskustelu yritysten yhteiskuntavastuuta on kasvanut nopeasti varsinkin Euroopassa ja monet yritykset julkaisevat jo yhteiskuntavastuu- tai kestävyysraportteja ja markkinoivat toimintaansa eettisyydellä ja kestävyydellä. Yritykset yrittävät luoda itsestään mielikuvaa hyvinä toimijoina, joiden palveluita tai tuotteita kuluttamalla voi itseasiassa tehdä maailmasta paremman paikan. Tuotteiden ja palveluiden valttia ei olekaan enää hinta vaan eettiset valmistustavat ja pieni hiilijalanjälki.

Kaikilla yrityksillä ei ole kuitenkaan ollut puhtaita jauhoja pusseissaan vaan valkopesuainetta, jolla yritys on yrittänyt saada toimintaansa vaikuttamaan paremmalta kuin se todellisuudessa on. Toisaalta joskus yritysten rehellisen pyrkimykset toimia vastuullisesti ovat jääneet yleisöltä kokonaan huomaamatta tai ne ovat tulkittu yritykseksi kiihdyttää myyntiä. Enää ei pelkkä aikomus tai toiminta riitä, vaan yrityksen sidosryhmien täytyy myös havaita, että yrityksen yhteiskuntavastuu perustuu yrityksen arvoihin. Kyse on loppujen lopuksi siitä, että yrityksen toiminta ja puheet ovat johdonmukaisesti linjassa keskenään.

Tässä avainasemaan nousevat yrityksen työntekijät. He ovat erikoisessa asemassa yrityksen suhteen, sillä he ovat osa yritystä ja sen toimintaa, mutta koska he eivät ole osa yrityksen päätöksentekoelimiä, heillä ei nähdä olevan motiivia puolustaa yrityksen päätöksiä. Työntekijöillä on kuitenkin pääsy sisäpiiritietoon, jonka takia usein sanotaankin, että jos haluat rehellistä tietoa yrityksestä, älä kysy mitään yrityksen hallituksesta, johtoryhmästä tai markkinoinnista vaan kysy rivityöntekijöiltä. Kun otetaan huomioon, kuinka usein ulkoiset sidosryhmät ovat tekemisissä nimenomaan työntekijöiden kanssa, ei ole vaikeaa päätellä, että itseasiassa heidän toimintansa ja näkemyksensä ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi johtoryhmän jäsenten.

Sen takia on ensiarvoisen tärkeää, että työntekijät ovat perillä niistä arvoista ja eettisestä koodistosta, joka yrityksessä vallitsee, sillä ulkoisten sidosryhmien havaitsemat epäjohdonmukaisuudet työntekijöiden työssä tai sanomisissa vetävät maton yrityksen rakentaman brändin alta. Työntekijä voi johdonmukaisesti toiminnallaan toteuttaa yrityksen arvoja ainoastaan, jos hän tiedostaa, mitkä nämä arvot ovat. Siksi yrityksen arvoista ei ole tärkeää ainoastaan keskustella yrityksen johtoryhmässä ja tiedottaa ulkoisessa viestinnässä vaan arvoista pitää keskustella ja viestiä myös koko yrityksen läpi.

Lopuksi pitää myös kysyä, missä kohtaa voidaan yritystä pitää oikeasti vastuullisena? Onko se siinä kohtaa, kun yritysjohdossa päätetään, että seuraavan vuoden strategia on olla vastuullinen? Vai siinä kohtaa, kun ensimmäinen vastuullisuusraportti julkaistaan yrityksen viestinnässä? Vai siinä kohtaa, kun ensimmäistä kertaa työntekijät tavoittelevat työllään yrityksen arvojen ja tarkoituksen toteuttamista? Mielestäni vasta viimeisessä on todellinen yhteiskuntavastuullinen muutos alkanut.

Artikkelikuva: Aku Nikander


Kolumni on osa gradukolumni eli #golumni-julkaisusarjaa. Teksti pohjautuu Aku Nikanderin pro gradu -työstä  ”Älä ole paha firma, ole hyvä firma: Varustelekan työntekijöiden tulkinnat yrityksen yhteiskuntavastuutavoitteista” nousseisiin pohdintoihin. 

Jaa
Jätä kommentti