Mitkä tekijät vaikuttavat väkivaltaiseen radikalisoitumiseen vankeusaikana, ja millaisella työskentelyllä tähän voidaan vankeusaikana vaikuttaa?
Teksti: Jouni Holappa & Jenni Raitanen
19. joulukuuta 2016 rekka iskeytyi väkijoukkoon Berliinin joulutorilla. Terrori-iskun suorittaneella tunisialaisella miehellä oli taustallaan rikollisuutta, ja hän oli suorittanut vankeustuomion italialaisessa vankilassa tuhopoltosta. Vankeusajan epäillään vaikuttaneen miehen radikalisoitumiseen. [The Guardian 1]. Tekijä ei ollut taustaltaan poikkeuksellinen, sillä myös useilla muilla Euroopassa terrori-iskuun syyllistyneillä on ollut taustallaan terrorismiin liittymätöntä rikollisuutta ja vankeustuomioita. Vankeusaikana tapahtuva väkivaltainen radikalisoituminen on ollut myös Suomessa kevään aikana esillä julkisuudessa. Vankeuden vaikutus radikalisoitumisprossiin on kiinnittänyt lisäksi viranomaisten huomion eurooppalaisten terrori-iskun tekijöiden rikos- ja vankilataustan vuoksi. [Yle 2].
Mitä on radikalisoituminen?
Radikalisoituminen on prosessi, jonka aikana henkilö motivoituu käyttämään väkivaltaa oman ryhmän ulkopuoliseksi määriteltyjä ihmisiä tai symbolisia kohteita kohtaan, tavoitteena saavuttaa poliittisia päämääriä ja vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen [Doosje ym. 3]. Väkivaltaista radikalisoitumista on tutkittu viime vuosien aikana paljon. Eri tutkimuksissa radikalisoitumista on kuvattu erilaisin tavoin, mikä myös vaikuttaa siihen millaisena prosessi nähdään. Radikalisoitumista on esimerkiksi kuvattu porrasmallina, jossa henkilö asteittain kulkee kohti väkivallan käyttöä [Moghaddam 4], tai ei-lineaarisena prosessina, joka rakentuu useista toisiinsa vaikuttavista tekijöistä [Hafez & Mullins 5]. Viimeaikaisin tutkimus painottuu pääosin radikalisoitumisen hahmottamiseen yksilöllisesti muodostuvana kompleksisena ja dynaamisena prosessina, johon vaikuttaa yhdistelmä eri tekijöitä ja tapahtumia. Näitä tekijöitä voivat muun muassa olla pyrkimys saavuttaa oikeutta koettuihin katkeruuden kokemuksiin, pyrkimys pysyvien saavutusten tavoittamiseksi, polarisoitunut ideologia, tai halu hakea jännitystä ja seikkailua [Mohamed Ali ym. 6].
Vankeusajan vaikutus radikalisoitumiseen
Vankeuden aikana tapahtuvaa väkivaltaista radikalisoitumista tarkasteltaessa kolmen eri tekijän merkitys korostuu. Näitä ovat vankeusajan vaikutus henkilön elämänkatsomukselle, vankeusajan vaikutus henkilön kokemiin katkeruuden tunteisiin, sekä muiden vankien vaikutus.
Vankeusaika voi toimia henkilölle mahdollisuutena etsiä uutta suuntaa ja merkitystä elämälleen, sekä aikana, jolloin korjata aiemman elämän virheitä. Tämä on myönteistä, ellei prosessi suuntaa henkilöä ajattelumaailmaan, jossa väkivalta näyttäytyy keinona rakentaa merkityksellistä elämää ja ympäröivää yhteiskuntaa, tai tapana korjata koettua vääryyttä. Joillekin vangeille saatu rikostuomio ja siitä seurannut vankeusaika voi lisätä katkeruuden kokemuksia yhteiskuntaa ja viranomaisia kohtaan. Kyse ei välttämättä ole todellisesta asiattomasta kohtelusta, vaan kokemuksista, joissa henkilö itse tulkitsee tulleensa kohdelluksi väärin.
Muut vangit voivat toimia radikalisoitumiseen vetävänä tekijänä rekrytoimalla ääriajatteluun liittyvään ideologiaan. Tämä voi näkyä suojelun tarjoamisena alttiissa asemassa olevalle vangille, henkilön katkeruuden kokemusten voimistamisena, tai me vastaan muut -ajatteluun kannustamisena. Värväämiseen liittyvässä toiminnassa voi olla mukana myös painostamista ja vaatimuksia, joissa velvoitetaan toimimaan oman etnisen tai uskonnollisen ryhmän eduksi. Vankila voi toimia myös paikkana, jossa väkivaltaiseen ääriajatteluun jo kiinnittyneet henkilöt verkostoituvat muiden vankien kanssa toimintaansa hyödyttääkseen. Esimerkiksi kontaktoituminen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa voi mahdollistaa aseiden helpomman saatavuuden.
Vaikka vankilat ovat yleensä melko suljettuja yhteisöjä, vaikuttaa yhteiskunnan tilanne myös vankilakontekstissa. Muuttuva lainsäädäntö tuo vankilaan uudentyyppisistä rikoksista tuomittuja henkilöitä ja yhteiskunnallinen keskustelu ja tapahtumat voivat heijastua vankeihin sekä muokata heidän ajattelumaailmaansa.
Radikalisoitumiseen vaikuttaminen
Vankeusaika voi toisaalta myös tarjota viranomaisille mahdollisuuden havaita ja ennaltaehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista. Radikalisoitumisen ehkäisemisen keskiössä on ilmiön varhainen tunnistaminen, sillä prosessin alkuvaiheessa tilanteeseen vaikuttaminen voi olla tuloksellisempaa. Väkivaltariskiin liittyvän arvioinnin tulee olla strukturoitua ja perustua tutkimukseen perustuvaan tietoon.
Väkivaltaiseen ekstremismiin liittyvien kuntouttavien ohjelmien kehittäminen on kansainvälisesti osoittautunut haastavaksi, kuten myös niiden tuloksellisuuden arviointi. Tutkimus aiheen ympärillä on kuitenkin edistynyt, ja tätä kautta on esimerkiksi tunnistettu tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa väkivaltaisesta ekstremismistä irtaantumiseen. Kuten radikalisoitumisessa, myös väkivaltaisesta toiminnasta irtaantumisessa tai ideologialla perustellun väkivallan käytön oikeutuksesta luopumisessa on kyse yksilöllisestä ja monimuotoisesta prosessista. Näin ollen toiminta jokaisen vangin kohdalla tulisi suunnitella yksilön kokonaistilanne huomioiden. Hyvän hallintolain mukaisella viranomaistoiminnalla voidaan myös vaikuttaa radikalisoitumisprosessiin, sillä tasapuolisella ja perustellulla työskentelyllä voidaan minimoida vankien kokemuksia epäasiallisesta kohtelusta ja vähentää näin mahdollisuuksia väkivaltaisen ääriajattelun juurtumiselle.
Radikalisoitumisprosessissa olevien tai siitä irtautuvien henkilöiden kanssa tehtävän työskentelyn tulisi olla pitkäjänteistä, ja sen tulisi jatkua hallitusti myös vapautumisen jälkeen. Väkivaltaiseen radikalisoitumiseen puuttuvan toiminnan keskiössä on ajatteluun ja asenteisiin liittyviä teemoja, joihin vaikuttaminen voi olla vaikeaa. Näin ollen keskeistä olisi saada henkilö luopumaan väkivallan käytöstä tai siihen liittyvistä suunnitelmista. Oikea-aikaisesti tarjotun tuen lisäksi muutostyöskentely vaatii kuitenkin tällöin onnistuakseen myös yksilön omaa, aitoa motivaatiota.
Lähdeluettelo
1 The Guardian (23.12.2016). Anis Amri: from young drifter to Europe’s most wanted man. Haettu https://www.theguardian.com/world/2016/dec/23/anis-amri-from-young-drifter-to-europes-most-wanted-man
2 Yle (3.4.2019). Suomen vankiloissa on ainakin yksi terroristi ja mahdollisesti kymmeniä radikalisoituneita – Rikosseuraamuslaitos heräsi ongelmaan ja perusti erikoisryhmän. Haettu https://yle.fi/uutiset/3-10719521
3 Doosje, B., Moghaddam, F. M., Kruglanski, A. W., de Wolf, A., Mann, L. & Feddes, A. R. (2016). Terrorism, radicalization and de-radicalization. Current Opinion in Psychology 11, 79–84.
4 Moghaddam, F. M. (2005). The staircase to terrorism: A psychological exploration. American Psychologist, 60, 161–169.
5 Hafez, M., & Mullins, C. (2015). The radicalization puzzle: A theoretical synthesis of empirical approaches to homegrown extremism. Studies in Conflict & Terrorism, 38, 958–975.
6 Mohamed Ali, R. B., Moss, S. A., Barrelle, K. & Lentini, P. (2017). Does the pursuit of meaning explain the initiation, escalation, and disengagement of violent extremists? Aggression and Violent Behavior, 34, 185–192.