Elämme aikaa, jossa fyysisisiä kontakteja rajoitetaan. Yksinäisyyteen on siis tavallista suurempi todennäköisyys. Yksinäisyyden kielteinen suhde yleiseen hyvinvointiin on tiedossamme. Voiko koettu yksinäisyys heijastua myös työhyvinvointiin?
Koetko itsesi yksinäiseksi, ulkopuoliseksi tai eristäytyneeksi?
Covid-19 aikana tehdyissä tutkimuksissa koetun yksinäisyyden on havaittu olevan yhteydessä mm. korkeampiin ahdistus- ja masennusoireisiin. Erityisen yksinäiseksi itsensä ovat pandemian aikana eri maissa kokeneet mm. nuoret, heikompi tuloiset ja yksinasuvat. Omaehtoisessa tai määrätyssä karanteenissa oleminen lisää yksinäisyyden todennäköisyyttä. Pandemian aikanakaan yksinäisyys ei siis jakaudu tasaisesti: jotkut ovat yksinäisempiä kuin toiset. On huomattava, että yksinäisyyden kokemus ei liity suoraan sosiaalisten kontaktien määrään, vaan se on subjektiivinen kokemus toiveista sosiaaliseen yhteyteen. Yksinäisestä tuntuu, että hän jää ulkopuolelle, vaikka hän haluaisi toisin.
Miten yksinäisyys voi nakertaa työhyvinvointia?
Yksinäisyys uhkaa ihmiselle ominaista yhteenkuuluvuuden perustarvetta. Johtavan yksinäisyystutkijan John Cacioppon mukaan koettu yksinäisyys on yhteydessä mm. korkeampaan ahdistukseen ja stressiin. Tämä voi johtua esimerkiksi sosiaalisen tuen puutteesta; yksinäinen voi jäädä vaille tukea arkisissa ongelmissaan, jotka voivat sen vuoksi kasvaa kokoaan suuremmaksi. Yksinäisyys voi myös tuntua epäonnistumiselta ja kuormittaa sen vuoksi, vaikka toisaalta on esitetty, että pandemian aikana yksinäisyys voisi kuormittaa vähemmän, koska se on nyt ”suotavampaa”; myös ihmiset, jotka aiemmin eivät ole olleet yksinäisiä, voivat nyt kärsiä sitä.
On mahdollista, että yksinäisyyden aiheuttama stressi kuluttaa myös työssä tarvittavia voimavaroja. Stressaantunut on puolestaan usein kehno vuorovaikuttaja, jonka ärtynyt, hermostunut – ehkä kielteinenkin – vuorovaikutustyyli voi kuormittaa työkavereita. Voi syntyä pahoinvointia ”pyörittäviä” ja uusintavia kehiä. Stressaantunut vuorovaikuttaja voi myös jäädä ilman sosiaalista tukea.
Yksinäisyys voi olla voimia vievä henkilökohtainen vaatimustekijä
Työn voimavarojen ja vaatimusten mallin mukaan henkilökohtaiset vaatimukset voivat uhata työhyvinvointia, vaikka työn vaatimus- ja voimavaratekijät ovatkin usein merkittävämpiä. On kuitenkin huomattu, että esimerkiksi parisuhdeongelmat ja talousvaikeudet voivat heijastua työhyvinvointiin. Ehkä siis yksinäisyyskin on vastaavan tyyppinen vaatimus, joka voi nakertaa työhyvinvointia. Todennäköisesti tilanteet, joissa esiintyy paljon sekä työhön liittyviä että henkilökohtaisia vaatimuksia, mutta vain vähän voimavaroja, ovat erityisen kuormittavia.
Oli niin tai näin, erityisen kiinnostavaa on se, mitkä tekijät suojaavat meitä yksinäisyyden kielteisiltä vaikutuksilta. Näitä suojatekijöitä tutkitaan myös Työsuojelurahaston rahoittamassa Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä -hankkeessa.
Sosiaalinen tuki yksinäisyyden lievittäjänä
Yksi mahdollinen suojatekijä on ihmisten sosiaalinen tuki, niin työssä kuin vapaalla. Sosiaalinen tuki voi olla välittämisen, arvostuksen ja empatian ilmaisua. Se voi olla myös tiedon jakamista, näkökulmien ja asioiden kehittelyä yhdessä, tai auttaa ongelmanratkaisussa.
Työssä saatu sosiaalinen tuki on tutkitusti yhteydessä työhyvinvointiin – esimerkiksi vähäisempään työuupumukseen. Sosiaalisen tuen on huomattu vähentävän mm. yksinäisyyttä sekä aikaansaamattomuutta työssä. Työn sujuvuuden kannalta onkin järkevä pyytää neuvoa ja apua; tuen pyytäminen ei ole heikkoutta. Mikäli vapaa-ajalla saatu sosiaalinen tuki lieventää yksinäisyyttä, voinee se heijastua myös työhyvinvointiin.
Kokemus siitä, että joku tukee minua tarvitessani sitä, voi jo riittää. Sosiaalisen tuen ei siis tarvitse aina realisoitua. Liiallinen sosiaalinen tuki voi jossain tilanteissa tuntua holhoamiselta tai jopa epäluottamukselta. Miksi se puuttuu asioihini? Kovin yksinäisten on huomattu suhtautuvan kielteisemmin toisiin ihmisiin. Toiset voivat näyttäytyä jopa uhkaavina. Tämä on hyvä huomioida, kun tarjoamme sosiaalista tukea toisille; sitä ei aina ole helppo ottaa vastaan.
Sosiaalisen tuen uudet muodot
Jotta voimme saada ja tarjota sosiaalista tukea tänä etäisyyden aikana, on meidän oltava aktiivisempia. Sosiaalista tukea työssä on voinut saada aiemmin kahvihuoneesta ja kollegan oven suusta. Nämä foorumit ovat saattaneet nyt hävitä osittain tai kokonaan. Vuorovaikutukselle tarvitaankin uusia muotoja – niin vapaalla kuin työssäkin. Monet juovat jo virtuaalikahveja. Entä, voisimmeko tehdä yhdessä etänä työtehtäviä, jotka teemme yleensä yksin? Uskon, että erilaiset digitaaliset teknologiat, keskustelualueet ja pikaviestimet ovat nyt entistä tärkeämpiä. Toisaalta kuulumisten vaihto naapurin kanssa porraspielessä tai ulkona liikkuminen ystävän tai kollegan kanssa on edelleen mahdollista – toki turvavälit huomioiden. Vaikka pidämmekin nyt fyysistä etäisyyttä, etsitään myös uusia tapoja läheisyyteen.
Lähteitä
Bakker, A. B., & Demerouti, E. (2017). Job demands–resources theory: taking stock and looking forward. Journal of occupational health psychology, 22(3), 273.
Cacioppo, J. T., & Cacioppo, S. (2018). The growing problem of loneliness. The Lancet, 391(10119), 426.
Johnsen, T. L., Eriksen, H. R., Indahl, A., & Tveito, T. H. (2018). Directive and nondirective social support in the workplace–is this social support distinction important for subjective health complaints, job satisfaction, and perception of job demands and job control?. Scandinavian Journal of Public Health, 46(3), 358-367.
