Teksti: Maarit Mäkelä-Virtanen
Kuva: Maarit Mäkelä-Virtanen
Olen koulukuraattori ja ammatillisesti pitkän tien kulkija. Ensimmäisen koulutuksen saatuani tein työtä muun muassa nuorten lapsiperheiden ennaltaehkäisevän mielenterveystyön parissa. Kiinnostus akateemisiin opintoihin ohjasi minut kuitenkin jatkamaan opintoja. Sosiaalipsykologia haastoi tarkastelemaan maailmaa ja ihmistä laajemmin, sosiaalisessa ympäristössään. Opinnot ohjasivat minua ajattelemaan kriittisesti ja tarkastelemaan, miten yksityiskohdat liittyvät kokonaisuuksiin ja tieteellinen tutkimustieto näkyy arkipäivän tapahtumissa ja ajattelussa.
Pian kuraattorityön aloitettuani voimaan astui uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Kuraattorityö oli aiemmin painottunut korjaavaan yksilötyöhön ja “tulipalojen sammuttamiseen”, kun taas uusi laki ohjasi sitä kohti yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää työtä. Tässä lähestymistavassa oppilashuollossa korostui oppilasryhmien, luokkien ja koko kouluyhteisön yhteistyön ymmärtäminen, yhteisön ja yksilöiden vuorovaikutuksen sekä ryhmäilmiöiden tunnistaminen, ja kuraattorin niihin liittyvien interventioiden kohdentaminen. Oppilasta ei tarkasteltu vain yksilönä vaan osana ryhmää. Lisäksi tunnustettiin yhteisön vaikutus oppilaan identiteettiin ja hyvinvointiin, sekä oppilaan vaikutus siihen ryhmään, jossa hän toimii.
Kuraattorin tärkeimmän tehtävän voi tiivistää kahteen seikkaan: kuraattorin pitää olla kiinnostunut kaikesta työn eteen tuomasta sekä mahdollistaa yhteistyö niiden tahojen kanssa, joita asian ratkaisemiseksi tarvitaan. Vähimmillään se tarkoittaa yhteistyötä nuoren tai lapsen ja kuraattorin välillä. Kuraattorin työtä ei voi yksinkertaistaa luetteloksi tehtäviä tai toiminta-alueita. Työ vaatii kykyä systeemiseen ajatteluun ja valmiutta joustaa oppilaan tilanteen vaatimalla tavalla. Ilman kiinnostusta oppilaan isoihin ja pieniin asioihin ei voi syntyä kuulluksi tulemisen tunnetta tai jaettua sosiaalista tilaa, jossa voidaan rakentaa uutta vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
Kuraattori tukee oppilasta esimerkiksi oppilaiden välisissä yksittäisissä vuorovaikutustapahtumissa; koko perhettä koskevissa kriiseissä; oppilaan asemassa luokassaan, perheessään tai kouluyhteisössä; opettajan ja oppilaan tai vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa tai muissa lapsen tai nuoren elämän asioissa. Lisäksi kuraattori pyrkii ehkäisemään ennalta ongelmien syntymistä koulussa. Sosiaalipsykologina minulla on erinomaiset valmiudet sosiaalisen vuorovaikutuksen, minuuden ja identiteetin rakentumisen, ryhmien toiminnan sekä yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan välisten suhteiden ymmärtämiseen; eli ihanteellinen tausta koulun oppilashuollon toimijalle.
Kuraattorin työ on itsensä johtamista edellyttävää asiantuntijatyötä, missä työtä tehdään vuorovaikutuksessa eli yhteistyössä mm. oppilaiden, vanhempien, oppilasryhmien, kouluyhteisöjen, opetushenkilöstön, opiskeluhuollon toimijoiden, kouluterveydenhuollon, lastensuojelun, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon, psykiatristen palveluiden ja perhetyön kanssa. Yksikään työpäivä ei ole edeltäjänsä kaltainen, mutta vakiona on sosiaalinen kanssakäyminen. Laaja kokemus erilaisista työtehtävistä on eduksi kuraattorin työssä, mutta sosiaalipsykologin erityisosaamista on tunnistaa ihmisen identiteetin ja ajattelun rakentuminen sosiaalisessa kanssakäymisessä: maailma ja ihminen rakentuu yhdessä vuorovaikutuksessa.
Olen sosiaalipsykologitaustaisena kuraattorina vähemmistössä, ja olin kaupungissani ensimmäinen sosiaalipsykologi-kuraattori. Työnantajani ja sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut esimieheni osoittivat ennakkoluulottomuutensa valitessaan kuraattoritiimiimme sosiaalityöntekijöiden rinnalle kaksi sosiaalipsykologia. Tiimimme on moniosaava, loistavaa yhteistyötä tekevä yhteisö, joka selviää asiasta kuin asiasta sisäisillä konsultaatioilla ja hyvällä vuorovaikutuksella.
