Sally Wiggins toimii diskursiivisen psykologian apulaisprofessorina Linköpinginin yliopistossa, ja häntä kiinnostavat erityisesti perheiden ruokailuhetket sekä opiskelijaryhmien vuorovaikutus. Wiggins on yksi Sosiaalipsykologian päivien 2020 pääpuhujista.
Kuva: Alex Stein
Teksti: Maija Komonen
Tutkijan ura ei ollut Sally Wigginsille itsestäänselvä valinta.
”Minulla on psykologian tutkinto Dundeen yliopistosta Skotlannista, jossa opiskelin kaikkea mahdollista psykolingvistiikasta sosiaalipsykologiaan ja kehityspsykologiaan”, Wiggins kertoo.
”Viimeisenä opiskeluvuotenani innostuin diskursiivisesta psykologiasta ja sosiaalisesta konstruktionismista. Valmistumisen jälkeen en silti ollut varma siitä, mitä haluaisin tehdä.”
Wiggins kokeili monia töitä ja muutti pois Skotlannista. Lopulta hän päätyi aloittamaan osa-aikaiset tohtoriopinnot Loughboroughin yliopistossa. Ensimmäisen vuoden ajan hän teki kahta sivutyötä, jotta pystyi rahoittamaan jatko-opintonsa.
”Aikaa tutkimukselle oli vain kaksi päivää viikossa ja iltaisin. Mutta olin löytänyt oman juttuni. Ensimmäisen vuoden jälkeen sain pysyvämmän tutkimusrahoituksen, enkä ole katunut valintaani.”
Vuorovaikutuksen itsestäänselvyyksiä
Wiggins on tutkijan urallaan perehtynyt erityisesti arkielämän vuorovaikutukseen. Hänen tutkimuskohteitaan ovat erilaiset ryhmätilanteet, kuten opiskelijoiden ongelmalähtöisen oppimisen ryhmät sekä perheiden ruokailuhetket.
Wigginsin esittelytekstissä Linköpinginin yliopiston sivuilla kerrotaan, että hänen tutkimuksensa valaisee vuorovaikutuksen ominaisuuksia, joita usein pidämme itsestäänselvänä. Mitkä ovat tällaisia itsestäänselvänä pidettyjä ominaisuuksia?
”Tutkijoina emme usein kiinnitä huomioita pieniin ääniin ja äännähdyksiin, joita teemme vuorovaikutuksessa, mutta jotka eivät ole varsinaisia sanoja. Nämä voivat olla esimerkiksi hymistelyä, huokauksia ja napsautuksia. Näiden äänten ajoitus on hyvin merkityksellinen, ja se vaikuttaa koko vuorovaikutukseen”, Wiggins kuvailee.
”Arkielämässä emme ota näitä ääniä itsestäänselvyytenä, ja tutkimusmateriaalistakin huomaa, kuinka ihmiset kohtelevat toisten henkilöiden äännähdyksiä merkittävinä. Mutta tutkimuksen osalta meillä on tässä vielä paljon kiinniotettavaa.”
Eräs toinenkin asia on yllättänyt Wigginsin hänen tutkiessaan opiskelijaryhmien vuorovaikutusta.
”Minun täytyy tehdä vielä tarkempaa analyysia, mutta yhtenä yllättävimmistä asioista pidän sitä, miten nopeasti ryhmissä tehdään päätöksiä. Prosessi, jossa siirrytään useista vaihtoehdoista lopulliseen päätökseen näyttää tapahtuvan hyvin lyhyessä ajassa”, Wiggins paljastaa.
”Päätöksenteko on erittäin tärkeä osa yhteistyötä. Siksi olen sitä mieltä, että tämä osa-alue tarvitsee ehdottomasti lisää tutkimusta.”
Ruokailuhetkistä mahdollisimman rentoja
Wigginsin kiinnostuksen kohteita ovat myös perheiden ruokailuhetket. Lapsiperheissä ruokailuhetkistä voi tulla stressaavia, jos vanhemmat murehtivat ja tarkkailevat jatkuvasti sitä, kuinka paljon lapset syövät.
Wiggins ei kuitenkaan mielellään halua neuvoa vanhempia, jotka kamppailevat perheen ruokailuiden kanssa.
”Vanhemmat hukkuvat neuvoihin, ja monille ruokailuhetket voivat olla jatkuvaa taistelua. Yleispätevien neuvojen antaminen on myös hankalaa, sillä kaikki mitä sanomme, on aina kontekstisidonnaista”, Wiggins pohtii.
”Jos olisi pakko neuvoa, sanoisin, että voi olla hyvä miettiä, miten ruokailuhetkestä tulisi mahdollisimman rento ja mukava. Tällöin voi esimerkiksi keskustella jostain muusta kuin ruuasta, jota ollaan syömässä. Jos vanhemmat pystyvät rentoutumaan ja nauttimaan syömästään ruuasta, lapset tekevät todennäköisesti samoin.”
Harva tulee ajatelleeksi, että myös ruokapöydässä viestimme pienillä äännähdyksillä.
”Esimerkiksi kaikille tuttu ”mmm” kertoo usein ruuasta nauttimisesta tehokkaammin, kuin varsinaiset sanat”, Wiggins muistuttaa.
Pitkän aikavälin saavutuksiin tutkimuksen saralla Wiggins suhtautuu vaatimattomasti.
“En ole varma muuttaisiko tutkimukseni maailmaa, mutta olen tyytyväinen, jos pystyn vaikuttamaan syömistapojen vuorovaikutuksen ja psykologisten tekijöiden tutkimukseen. Syöminen on yksi elämän perusedellytyksistä , emmekä tiedä siitä vielä läheskään kaikkea.”
Linköpingissä viehättävät luonto ja mahtavat kollegat
Nykyisin Wiggins asuu Ruotsin Linköpingissä, jossa häntä viehättävät erityisesti kaunis luonto metsineen ja järvineen sekä mahdollisuus pitää työ-ja vapaa-aika balanssissa.
Uudessa maassa haasteita ovat tietenkin tuoneet uusi kieli sekä välimatka perheenjäseniin ja ystäviin Skotlannissa ja Englannissa. Haasteista huolimatta Sally on viihtynyt Ruotsissa hyvin.
”Linköpinginin yliopisto on mahtava työympäristö ja olen onnekas, kun saan työskennellä innostuneiden, ystävällisten ja lahjakkaiden tutkijoiden kanssa.”
Sally Wiggins Young
- Linköpinginin yliopiston diskursiivisen psykologian apulaisprofessori
- Ph.D Loughboroughin yliopistossa Iso-Britanniasta
- Yksi pääpuhujista Sosiaalipsykologian päivillä 2020: Sosiaaliset suhteet muuttuvassa maailmassa
- sally.wiggins.young@liu.se