Koronapandemia on muuttanut työelämää peruuttamattomalla tavalla ja herättänyt huolta työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista [1,2]. Koronapandemian myötä useiden työntekijöiden työskentelytapoihin ja -paikkoihin on tullut väistämättömiä muutoksia, joihin olemme joutuneet mukautumaan. Äkkinäisen etätyöhön siirtymisen myötä organisaatiot joutuivat tekemään nopean digiloikan ja käyttöönottomaan uusia digitaalisia yhteistyövälinteitä kuten erilaisia sosiaalisia viestintäteknologioita, yleisiä ja yrityksen sisäisiä sosiaalisten median alustoja, joista Zoom, Teams, Workplace by Facebook ja Slack ovat hyviä esimerkkejä. Muuttuneessa tilanteessa sosiaalinen media voi tukea työntekijöiden työn imua [3], mutta toisaalta myös tuoda työhön uusia kuormittavia vaatimuksia [4].
Pitkittäiskysely työntekijöiden someviestinnästä ja hyvinvoinnista
Tutkimuksessamme selvitimme, miten työntekijöiden sosiaalisen median viestintä oli yhteydessä heidän kokemaansa työn imuun. Kartoitimme kuinka usein sosiaalista mediaa käytettiin sekä työhön liittyvään että muuhun viestintään työkavereiden ja työyhteisön kanssa. Someviestinnän lisäksi mittasimme työn imua, koettua sosiaalista tukea, tehtävään liittyviä resursseja ja psyykkistä kuormittuneisuutta. Tarkastelimme suomalaisten työntekijöiden vastauksia vuosina 2019–2020 kerätyn neljän otoksen pitkittäiskyselytutkimuksen (N = 965) avulla. Pitkittäisaineistoa analysoitiin lineaarisella monitasoregressiolla, jonka avulla pystyimme arvioimaan sekä työn imun yksilöllistä vaihtelua että pysyvämpiä eroja yksilöiden välillä.
Pitkittynyt pandemia söi työn imua ja kasvatti psyykkistä kuormitusta
Työn imu pysyi vakaana ensimmäisillä mittauskerroilla keväällä ja syksyllä 2019 sekä keväällä 2020 koronapandemian alettua. Kesän 2020 aikana saimme jo hieman hengähtää, kunnes syksyllä tartuntaluvut lähtivät uuteen nousuun. Stevan Hobfollin COR-teorian (Conservation of Resources) mukaisesti voidaan ajatella, että pitkittyessään korona on uhannut työntekijöiden resursseja [4]. Tartuntalukujen nousun myötä myös työn imu nimittäin lähti laskuun syksyn 2020 aikana. Lisäksi samaan aikaan psyykkisen kuormittuneisuus oli aiempaa vahvemmin yhteydessä työn imun heikkenemiseen koronapandemian pitkittyessä.
Useat eri tekijät selittävät työn imun notkahdusta
Työhön liittyvä sosiaalisen median viestintä, koettu sosiaalinen tuki, tehtävään liittyvät resurssit ja psyykkinen kuormittuneisuus selittivät yksilön sisäisistä työn imun kokemuksen muutoksia eri aikoina. Työhön liittymätön sosiaalisen median viestintä työkavereiden kanssa ei sitä vastoin selittänyt yksilön kokeman työn imun muutoksia. Työhön liittymättömän viestintä selittää kuitenkin yksiöiden välisiä pysyvämpiä eroja työn imun tasossa; toisin sanoen muuhunkin kuin työasioihin somea käyttävät kokevat myös keskimäärin korkeampaa työn imua. Lisäksi naiset ja vanhemmat vastaajat kokivat vahvempaa työn imua, kun taas psyykkisesti kuormittuneet kokivat vähemmän työn imua.
Työpaikkojen tulisi panostaa työntekijöiden hyvinvoinnin ja resurssien tukemiseen
Koronapandemian pitkittyessä olemme joutuneet elämään ja työskentelemään epävarmuudessa jo pitkään, mikä on korostanut entisestään mielenterveyden ja työhyvinvoinnin tuen tärkeyttä työyhteisöissä. Sosiaalinen tuki on työyhteisön liima ja esihenkilöiden ja työkavereiden tuki on ensiarvoisen tärkeää epävarmuuden lievittämisessä [6]. Lisäksi työhön liittyvät resurssit kuten osaamisen hyödyntäminen, työn merkityksellisyys sekä työn sisältöön ja työmäärään vaikuttaminen ovat tärkeitä työn imun ylläpitäviä tekijöitä [7]. Edesauttaessaan yhteisöllisyyttä ja työn sujuvuutta, sosiaalisen median viestintä työkavereiden kanssa voi olla yksi hyvinvointia tukeva tekijä työpaikalla.
Aiheesta on julkaistu kansainvälinen tieteellinen artikkeli:
Oksa, R., Kaakinen, M., Savela, N., Hakanen, J., & Oksanen, A. (2021). Professional social media usage and work engagement: A four-wave follow-up study of Finnish professionals before and during the COVID-19 outbreak. Journal of Medical Internet Research, 23(6). https://doi.org/10.2196/29036
Keskeisiä lähteitä:
Eurofound (2020). Living, working and COVID-19: First findings – April 2020. https://www.eurofound.europa.eu/fi/publications/report/2020/living-working-and-covid-19#tab-05
Kestilä, L., Härmä, V., Rissanen, P. (2020). Covid19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: Asiantuntija-arvio, syksy 2020. Julkari. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-578-0
Hobfoll, S.E. (2001). The Influence of Culture, Community, and the Nested‐Self in the Stress Process: Advancing Conservation of Resources Theory. Applied Psychology, 50(3), 337–421. https://doi.org/10.1111/1464-0597.00062
Oksa, R., Kaakinen, M., Savela, N., Ellonen, N., Oksanen, A. (2020). Professional social media usage: Work engagement perspective. New Media & Society, 22, 146144482092193. https://doi.org/10.1177%2F1461444820921938
Oksanen, A. Oksa, R., Savela, N., Mantere, E., & Kaakinen, M. (2021). COVID-19 crisis and digital stressors at work: A longitudinal study on the Finnish working population. Computers in Human Behavior, 122, 106853. https://doi.org/10.1016/j.chb.2021.106853
Cohen, S., Wills, T. (1985). Stress, social support, and the buffering hypothesis. Psychology Bulletin, 98(2), 310–357. https://doi.org/10.1037/0033-2909.98.2.310
Schaufeli, W. B., & Bakker, A. (2004a). Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement: A multi-sample study. Journal of Organizational Behaviour, 25(3), 293–315. https://doi.org/10.1002/job.248
