Omaisten kokemuksia vanhustenhoidosta: ”itsepalvelutalo” tai omaiset yksin vastuussa vanhuksista

Teksti: Mia Silfver-Kuhalampi

Vanhustenhoidon laatu ja resurssit ovat puhuttaneet paljon viime aikoina. Olen tutkimuksessani selvittänyt sitä, miten omaisistaan huolehtivat henkilöt kokevat elämäntilanteensa: mikä heitä kuormittaa ja mikä tukee jaksamista. Vanhuksia hoitavat omaiset kertovat jatkuvasta syyllisyydestä ja uupumuksesta.

Vanhuksia hoitavien omaisten puheessa sosiaali- ja terveyspalvelut nousevat vahvasti esiin sekä stressitekijöinä että jaksamisen tukijoina. Hoitopaikan saaminen vanhukselle vaatii taistelua, ja lopulta saatu paikka saattaa olla niin heikkotasoinen, että omainen joutuu edelleenkin vastaamaan hoidosta suurelta osin. Toisaalta hyvä hoitopaikka saattaa tuntua lottovoitolta monien epätoivoisten vuosien jälkeen.

Monen kokemus on, että hoitoa yritetään yhä enemmän vyöryttää omaisille. Tilanne on ristiriitainen, koska tuskin halutaan sitäkään, että työssäkäyvät ihmiset irtisanoutuvat hoitaakseen omaisiaan, saati laiminlyövät alaikäiset lapsensa vanhuksia hoitaessa. Omaiselle yhtälö on mahdoton: mitä ikinä tekeekin, se on jonkin tahon mielestä väärin. Monet omaiset kokevatkin jatkuvaa syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta.

Haastattelemani työssäkäyvä alaikäisten lasten äiti kertoi joutuneensa muuttamaan, jotta hänen äitinsä saisi hoitokotipaikan:

”Mä asuin samassa (kerros)talossa ku hän, niin mä jouduin muuttamaan pois… ei ollu mitään mahdollisuutta saada häntä hoitoon, vaik hän oli niin pahasti Alzheimer-taudissa, et poliisi toi häntä kotiin ja mä puistosta löysin hänet kesäsin ilman kenkiä, ilman silmälaseja, ilman hampaita sieltä yöpuku päällä puistonpenkiltä nukkumasta.”

Omaiset kahden hoivavelvoitteen puristuksessa

Amerikkalaiset tutkijat ovat luoneet käsitteen ”sandwiched” kuvaamaan tilannetta, jossa hoivavelvoitteita on yhtä aikaa sekä lasten että vanhempien suhteen. Suomessa vanhemmistaan huolehtivien työikäisten määrä on ollut selvässä kasvussa viime vuosikymmenen aikana, joten yhä useampi keski-ikäinen on kahden hoivavelvoitteen puristuksessa. On selvää, että vanhustenhoidon kustannukset ovat suuret, jos hyvää hoitoa tarjottaisiin kaikille tarvitseville. Toisaalta työssäkäyvä väestö vähenee. Onko siihenkään varaa, että työikäiset uupuvat ja menettävät työkykynsä ristiriitaisten vaatimusten paineessa?

Julkisessa keskustelussa todetaan usein, että omaisten pitäisi huolehtia vanhuksista enemmän ja että muissa maissa omaiset hoitavat vanhukset. Jotta tämä voisi toteutua, suomalaiset naiset pitäisi saada pois ansiotyöstä ja takaisin kotiin. Kannattaako joku oikeasti tällaista tavoitetta? Etelä-Euroopassa ongelma on ratkaistu laittomilla siirtolaisilla, jotka hoitavat vanhuksia epämääräisissä työoloissa. Sellaisia maita, joissa vaikeasti dementoituneet vanhukset hoidetaan lämpimästi perhepiirissä ei ehkä sittenkään ole?

Haaste päättäjille: kuinka tärkeää hyvä vanhustenhoito todella on?

Tutkimukset viittaavat siihen, että suomalaiset huolehtivat vanhuksistaan todella paljon jo nyt. Kotona asuvista yli 80-vuotiaista 78 prosenttia nimesi läheiset tärkeimmiksi auttajikseen hoivatyöntekijöiden sijaan. Omaisista ei mitenkään voi puristaa enempää apua vanhustenhoitoon, vaan laadukkaita hoitopaikkoja tarvitaan lisää. Vanhusten heitteillejättö ei ole ilmaista sekään. Poliisin resursseja kuluu eksyneiden muistisairaiden auttamiseen ja terveyskeskukset kuormittuvat. On havaittu, että panostus vanhustenhoitoon voi tuottaa säästöjä muualla. Kustannukset esimerkiksi ensihoidossa voivat vähentyä, kun hyvässä hoidossa olevat vanhukset eivät enää tarvitse yhtä paljon ambulanssikyytejä.

Professori Teppo Kröger huomautti hiljattain, että Suomi käyttää vanhustenhoitoon suhteellisesti paljon vähemmän rahaa kuin muut pohjoismaat. Tämä on siis priorisointikysymys, kuinka tärkeänä tavoitteena hyvää vanhustenhoitoa pidetään. Hoitokotien ongelmat eivät ole tulleet yllätyksenä kenellekään asian parissa työskentelevälle tai omaisille, joten on erikoista, että vasta nyt asiasta syntyi kohu. Ehkä vaalien läheisyys pakotti poliitikot reagoimaan asiaan. Vaalien jälkeen nähdään, onko vanhustenhoito oikeasti päättäjille tärkeää.

Lue lisää aiheesta:

Kauppinen, K. & Silfver-Kuhalampi, M. (2015). Tutkimusraportti: Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen.

Tilastotietoa suomalaisten työssäkäyvien hoivavastuista

Vaarama ym. (2014). Suomalaisten hyvinvointi.

Uutinen: ”Uusi oivallus säästi Vaasalle nopeasti 500 000e”

Uutinen: ”Professorin mukaan vanhuspalveluissa on miljardin euron vaje”

Jätä kommentti