Kuvat muovaavat ajatteluamme ja vaikuttavat sosiaalisiin representaatioihimme. Millaisia vaikutelmia Opettaja-lehden kansikuvat luovat opettajista?
Teksti: Jari Martikainen
Visuaalisuus kietoutuu arkitietoomme monin säikein. Arkitiedon sisältöjä, muotoja ja tehtäviä tarkastelevan sosiaalisten representaatioiden teorian perustaja, Serge Mosocovici (1925-2014), tunnisti visuaalisen merkityksen arkitiedon muodostumisessa teorian alkumetreiltä saakka [1]. Hän jopa ajatteli, että arkitiedon perustana olevat kantateemat ovat suurelta osin (mieli)kuvallisia [2]. Visuaalisuutta korostavassa nykyajassamme sosiaalisten representaatioiden tutkimus on osoittanut kasvavaa kiinnostusta visuaalisen ja arkitiedon välisten kytkösten tutkimiseen. Kiinnostus on kohdistunut erityisesti mediakuvien rooliin arkitiedon rakentamisessa, levittämisessä ja luonnollistamisessa.
Tutkin väitöskirjassani Visual representations of teachership – A social representations approach opettajuuden sosiaalisia representaatioita erilaisten opettajakuvien kautta. Yksi väitöskirjan osatutkimus keskittyi Opettajien ammattijärjestön OAJ:n julkaiseman Opettaja-lehden kansikuviin tarkastellen sitä, millaista käsitystä ne rakentavat opettajuudesta. Aineisto koostui Opettaja-lehden kansikuvista vuosilta 2013-2017 (yhteensä 138 kansikuvaa). Käytin kuva-aineiston analysoimisessa visuaalisen retoriikan analyysia, jossa yhdistin sisällönanalyysia ja kuvasemioottista analyysia kuvattujen kohteiden ja visuaalisen ilmaisun keinojen merkitysten sekä retoristen funktioiden analysoimiseen.
Kapea-alainen opettajatyyppi
Tunnistin kansikuvista neljä opettajatyyppiä, jotka olivat esiintymisyleisyyden mukaisessa järjestyksessä: asiantuntija, velmuilija, virkistäytyjä ja kasvattaja. Kansikuvat toivat esille opettajuuden erilaisia ulottuvuuksia, kuitenkin niin, että tietoon perustuva asiantuntijuus korostui ja vuorovaikutus oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa jäi taka-alalle.
Suurin osa kuvista esitti sisä- tai ulkotilassa yksinään olevia, hymyileviä naisopettajia. Miesopettajat olivat vähemmistössä. Kaikki kuvatut opettajat olivat vaaleaihoisia. Useimmissa kuvissa ei ollut viitteitä opetettavaan aineeseen, mutta joissakin kuvissa oli havaittavissa perinteinen sukupuolittunut jako esimerkiksi hoiva-alaa ja tekstiilityötä opettaviin naisiin, ja tekniikkaa ja konealaa opettaviin miehiin. Suurin osa opettajista näytti 30-50-vuotialta. Kaikki opettajat olivat siististi pukeutuneita ja vartaloltaan hoikkia: esimerkiksi tatuointeja tai lävistyksiä ei ollut näkyvissä. Kaikki opettajat näyttivät fyysisesti terveiltä, eikä näkyviä vammoja ollut havaittavissa.
Kansikuvissa ei kuvattu sukupuolisiin vähemmistöihin kuuluvia opettajia – eikä kuvissa ollutmyöskään visuaalisia vihjeitä, jotka olisivat viitanneet seksuaalisia vähemmistöjä edustaviin opettajiin. Yhteen vetäen voikin todeta, että Opettaja-lehden kansikuvissa oli tunnistettavissa kapea-alainen opettajatyyppi: vaaleaihoinen, 30-50-vuotias, hyväntuulinen, siististi pukeutunut, hoikka ja fyysisesti terve nainen tai mies.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Opettaja-lehden kansikuvat esittivät opettajuuden pääosin naisten ammattina. Käsitys alan naisvaltaisuudesta on kansainvälisessä tutkimuksessa nähty yhtenä tekijänä, joka voi vähentää miesten hakeutumista ammattiin ja luoda ennakkoluuloja alalle pyrkiviä tai alalla työskenteleviä miehiä kohtaan [3]. Yhteistyön sijaan opettajuus näyttäytyi yksilöllisenä professiona, mikä on ristiriidassa nykyajan opettamisen haasteiden kanssa, jotka vaativat usein moniammatillista yhteistyötä. Opettajia koskevat työtyytyväisyystutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien työssäjaksaminen on heikentynyt ja että työperäisestä stressistä ja uupumuksesta kärsivien opettajien määrä on lisääntynyt [4]. Herää kysymys, voivatko mediakuvat hymyilevistä yksilösuorittaja-opettajista luoda opettajille osaltaan painetta selviytyä työstään yksin?
Kuvat vaikuttamisen välineinä
Sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta voi ajatella, että kapea-alainen opettajakuvasto vahvistaa käsitystä siitä, millainen opettajan tulee olla. Jättämällä valtavirrasta poikkeavat opettajat kuvaston ulkopuolelle Opettaja-lehden kansikuvasto marginalisoi heidät. Visuaalisesti kommunikoitu ”poissaolo” voi horjuttaa sellaisten opettajien ammatti-identiteettiä, jotka eivät voi samaistua kansikuvien esittämään opettajakuvastoon.
Visuaalisia aineistoja käyttävän sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä onkin osoittaa kuvien konstruktioluonne: kuvat eivät ole todellisuuden tallenteita – saati todellisuus sinänsä. Kuvat ovat sisällöllisten ja visuaalisten valintojen kautta rakennettuja visuaalisia representaatioita. Tämän vuoksi kuvat eivät myöskään ole neutraaleja ja viattomia: ne ovat vaikuttamisen välineitä. Sosiaalisten representaatioiden teoria tarjoaa yhden mahdollisuuden kuvien sosiaalisten kytkösten ja tehtävien kriittiseen tarkasteluun ja purkamiseen.
Kuinka edistää moninaisuutta suomalaisten opettajien keskuudessa? Miten vahvistaa ja tukea sellaisten opettajien ammatti-identiteettiä, jotka eivät identifioidu vallalla olevaan kuvastoon? Yksi askel on se, että moninaisuus tehdään näkyväksi. Esittämällä monipuolisempia ja vaihtelevampia opettajakuvia niin Opettaja-lehti kuin muu media voivat osaltaan toimia ennakoivina sosiaalisina representaatioina [5], jotka raivaavat tietä moninaisemmalle opettajuudelle. Tämä on sosiaalisten representaatioiden lupaus sosiaalisen muutoksen teoriana.
1. Moscovici, S. (1961/2008). Psycholoanalysis: Its image and its public. Cambridge: Polity.
2. Moscovici, S. (1984). The phenomenon of social representation. Teoksessa R. Farr & S. Moscovici (toim.), Social representations (s. 3–69). Cambridge: Cambridge University Press.
3. Fischman, G.E. (2000). Imagining teachers. Rethinking gender dynamics in teacher education. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers.
4. Länsikallio, R., Kinnun, K. & Ilves, V. (2018). Opetusalan työolobarometri 2017. Helsinki: Opettajien ammattiliitto.
5. Philogéne, G. (1999). From black to African American: A New social representation: Westport: Praeger.