Emilia Lahti on kulkenut pitkän matkan Tampereelta Philadelphian kautta Balille. Emilialle positiivinen psykologia on elämäntapa, eikä hän pelkää tehdä rohkeita ratkaisuja.
Teksti: Teija Ahopelto & Emilia Lahti
”Opiskelin Tampereen Yliopistossa sosiaalipsykologiaa ja suoritin opintoihin kuuluvan pakollisen työharjoittelun Suomen suurlähetystössä New Delhissä. Samalla kirjoitin graduani Suomen maabrändistä Intiassa. Intiasta siirryin töihin Suomen pääkonsulaattiin New Yorkiin. Tästä matkasta tulikin elämäni merkittävimpiä matkoja näin jälkikäteen arvioituna.
New Yorkissa asuessani kävin läpi henkilökohtaisen trauman, jonka seurauksena päädyin miettimään elämäni suuntaa ja tavoitteita. Päätin istua alas valkoisen paperin ääreen miettimään, mitä haluan tehdä ja mitä sydämeni sanoo. Googlasin tarinoita erilaisista elämänvalinnoista ja mitä kaikkea ihmeellistä ihmiset tekevät. Lopullinen suunnan valinta tapahtui sattuman kautta. Menin kirjakauppaan etsimään kirjaa kehonrakennuksesta ja huomasin jonkun jättäneen Martin Seligmanin ”Authentic Happiness” -teoksen lojumaan samalle osastolle. Ostin kirjan hetken mielijohteesta. Luettuani vain muutaman kymmenen sivua tiesin, mihin suuntaan elämäni oli lähdössä.”
POSITIIVISEN PSYKOLOGIAN OPINNOT PHILADELPHIASSA
”Hain ja pääsin sisään Seligmanin perustamaan positiivisen psykologian maisteriohjelmaan Philadelphiassa. Positiivinen psykologia on haara psykologian sisällä, joka keskittyy hyvinvointiin ja sitä lisäävien kokonaisuuksien tieteelliseen tutkimukseen ja tuon tutkimustiedon soveltamiseen. Itselleni merkityksellinen ja opintojani ohjannut kysymys oli, miten ihmiset selviävät äärimmäisistä vastoinkäymisistä? Miten ihmeessä minä selvisin? Tutkimukset osoittavat, että traumaattisissa kokemuksissa ihmiset yksinomaan rikkoudu vaan kokevat usein ajan myötä väkevää elämän merkityksen syventymistä, syvempää myötätuntoa tosia kohtaan sekä elämän prioriteettien kirkastumista.”
VUOROVAIKUTUKSEN TAVAT ERILAISIA SUOMESSA JA YHDYSVALLOISSA
”Opinnot Yhdysvalloissa erosivat paljon opinnoista Suomessa. Suomessa ihmiset ovat jotenkin enemmän läsnä toisilleen sellaisina kuin ovat. Meillä pyritään ehkä antamaan tilaa ja kuuntelemaan toista eikä hierarkia korostu opiskelijoiden ja opettajien välillä. Suomalaisena en osannut pokkuroida vaan toteutin Tampereen sosiaalipsykologian laitoksella ja Eero Suonisen opiskelijana oppimaani tasavertaisuuden periaatetta. Näin professorit ja opiskelijat kaikki ihmisinä ja tasavertaisina. Uskon, että nuo taidot auttoivat ystävystymään aidosti monien professoreiden ja kanssaopiskelijoiden kanssa ja olen onnellinen näistä luoduista ystävyyssuhteista.
Yhdysvalloissa oli myös enemmän kilpailua. Toisinaan tuntui, että keskustelukumppani saattoi keskittyä miettimään omaa seuraavaa puheenvuoroaan sen sijaan, että olisi ollut aidosti kiinnostunut toisen ajatuksista. Tämä tuntui välillä turhauttavalta ja kenties se oli eteläpohjalainen jäyhyyteni, joka nosti päätään uudessa kulttuurissa. Yhdysvalloissa oli enemmän interaktiivisuutta ja keskustelua syntyi paljon. Suomessa ollaan ehkä enemmän proaktiivisia eikä esimerkiksi professoreja häiritä jokaisella pienellä kysymyksellä vaan asioista pyritään ottamaan itse selvää. Pennsylvanian yliopistossa luennot olivat aivan huikeita.”
VÄITÖSKIRJA BALILLA
”Vuonna 2013 pidin luennon sisusta positiivisen psykologian maailmankongressissa Los Angelesissa. Filosofian dosentti Lauri Järvilehto oli paikalla, tuli keskustelemaan ja inspiroi minut tekemään väitöskirjan Suomeen. Päädyin tekemään väitöskirjaa Esa Saarisen ohjausryhmään Aalto Yliopistolle.
Tällä hetkellä viimeistelen väitöskirjaani Balilla, Jatkan väitöskirjassani vuonna 2013 positiivisen psykologian graduni aikana aloittamaani sisun tutkimista. Tein gradun professori Angela Duckworthin ohjauksessa ja huomasin sitä valmistellessani, ettei sisun käsitteestä oltu tehty juuri mitään empiiristä tutkimusta. Yksi hyvin mieleen painuneista kohtaamisista hänen kanssaan oli, kun pohdin voinko aloittaa tutkimaan sisua. Siinä tuntui olevan jotain niin suurta yksilön kokemukseen liittyen ja samalla kansallishistoriallisena narratiivina, että koin riittämättömyyden tunnetta sen edessä. Professori Duckworthin ohje oli selkeä:” You don’t always have to be right. You just have to be honest”.”
ERILAISET KULTTUURIT – OPPIA KIRJAVUUDESTA JA YHDISTÄVISTÄ ASIOISTA
”Olen asunut poissa Suomesta vuodesta 2007. Viime vuonna olin puoli vuotta Suomessa ennen alkuvuoden Sisu Not Silence -ultrajuoksua Uuden-Seelannin halki ja tämä oli pisin aikajaksoni Suomessa kymmeneen vuoteen. Olen pyrkinyt ihmettelemään maailmaa ja lähestyä sitä kuin aarrearkkuna. Olen saanut tutustua mitä erilaisimpiin ihmisiin ja kulttuureihin Yhdysvalloissa, Euroopassa, Intiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kaakkois-Aasiassa. Samalla kun olen oppinut maailman kirjavuudesta, olen oppinut meitä kaikkia yhdistävistä tekijöistä. Toivon sydämestäni, että kaiken oppimani ja näkemäni pohjalta kautta viedä mukanani ymmärrystä, hyvyyttä, rauhaa ja rakkautta minne menenkin.
Suosittelen kaikille ihmisille maailmaan tutustumista. Opimme ihmiskokemuksesta -omastamme ja muiden – eniten näkemällä, kokemalla, kokeilemalla ja kohtaamalla. Yksi tapa tehdä näin on lähteä pois omasta pihapiiristä ja altistaa itsensä ajatuksille ja ilmiöille. Vanha sanonta amerikan alkuperäiskansalta kuuluu: ”Knowledge is only rumor until it lives in the bones”. Lause pitää sisällään paljon viisautta, joka sekin aukeaa parhaiten juurikin kokemuksen kautta saatavan ymmärryksen kautta.”
Emilia Lahti
YTM, sosiaalipsykologi. Pitkä sivuaine psykologiasta ja lyhyet sivuaineet tilastomatematiikasta, gerontologiasta ja hallintotieteistä. MAPP, (sovellettu positiivinen psykologia), Pennsylvanian yliopisto
Väitöskirjatutkija, luennoitsija, kansalaisaktivisti
Emilian kuva: Johanna Merenheimo
Artikkeli on julkaistu 02/2018 Sosisaalipsykologi-lehdessä. Yllä oleva artikkeli on muokattu versio alkuperäisestä.