Kriisinhallintatehtävissä tarvitaan vuorovaikutustaitoja

Ulla Anttila on ihmisoikeuksien asiantuntija, joka tietää kuinka sota- ja sosiaalitieteet yhdistetään. Kansanedustajana hän on ollut mukana Suomen ulkopoliittisen linjan muutoksessa.

Teksti: Suvi Jokelainen

Jo sosiaalipsykologian opintojensa aikana Ulla oli aktiivisesti mukana Vihreiden toiminnassa – hän oli muun muassa HYY:n edustajiston jäsenen, Vantaan kaupunginvaltuutettuna ja nyttemmin edesmenneen kansanedustaja Kalle Könkkölän eduskunta-avustaja. Vihreisiin häntä innostivat ympäristöasiat ja vihreiden toiminta perinteistä vallankäyttöä kyseenalaistavana poliittisena liikkeenä. Vihreiden kansanedustajaksi hänet valittiin vuonna 1991. 

Ulla työskenteli kansanedustajana yhteensä 16 vuoden ajan, ja kansainväliset asiat olivat vahvasti läsnä hänen työssään. Kansanedustajana Ulla on muun muassa ollut laatimassa kansainvälistensuhteiden linjauksia ulkoasiainvaliokunnassa ja kehitysyhteistyöbudjettia valtiovarainkunnassa sekä valmistamassa perusoikeuskysymyksiä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. 

”Kansainväliset asiat näkyivät myös muun muassa siinä, kun 1990-luvulla keskusteltiin EU-jäsenyydestä ja ETA-sopimuksesta, sekä sovitettiin Suomen sosiaaliturvaa yhteen EU:n kanssa”, Ulla kertoo. 

Ulla oli kansanedustajana myös mukana perustamassa eduskunnan ensimmäistä ihmisoikeusryhmää. Ihmisoikeusryhmä synnytettiin vapaaehtoistyövoimin, ja mukana sen perustamisessa olivat muun muassa Pekka Haavisto, Tarja Halonen ja Anneli Jäätteenmäki. Eduskunnan ihmisoikeusryhmän perustaminen oli merkki uudesta aikakaudesta, jolloin Suomi alkoi vakavammin huomioida ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla. Vaikka ihmisoikeusryhmä oli epävirallinen, se sai huomiota ihmisoikeusasioille sekä eduskunnassa ja sen ulkopuolella.   

Ulla kokee, että kansanedustajavuosiensa aikana ihmisoikeusryhmän perustaminen oli yksi tärkeä virstanpylväs. 

”Ihmisoikeusryhmä oli sellainen uuden ajan airut – sitä ennen ulkopolitiikassamme ei ollut painotettu Suomen ulkopuolella tapahtuvaa ihmisoikeuksien puolustamista”, hän sanoo. 

Ullan vuosiin kansanedustajana mahtuu sekä merkittäviä saavutuksia kuin yksittäisiä mieleenpainuvia hetkiä. Yhden mieleenpainuvimmista hetkistä eduskuntavuosiensa aikana hän koki ulkomaanmatkalla kesällä 1999, kun hän oli kansanedustajana kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusdelegaatiossa tarkkailemassa Indonesian lähihistorian ensimmäisiä vapaita vaaleja.  

”Oli hienoa nähdä, miten innostuneita ihmiset olivat, kun pääsivät äänestämään ensimmäistä kertaa”, hän sanoo.  

Kansanedustajavuosien jälkeen tohtoriksi

Ulla kertoo, että hän oli jo sosiaalipsykologian opintojensa aikana kiinnostunut sotaan ja rauhaan liittyvistä kysymyksistä. Kimmokkeen sotatieteiden väitöskirjalleen hän sai kansanedustajan työstään, kun kylmän sodan jälkeen sodat eivät loppuneetkaan.  

”Kylmän sodan jälkeen esiintyi usein sivullisille tuhollisia sisällissotia, joista surullisia esimerkkejä ovat Balkanin sota 1990-luvulta ja Syyrian sota tältä vuosikymmeneltä.” 

Ulla väitteli sotatieteiden tohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2012. Väitöskirjassaan Inhimilliseen turvallisuuteen kriisinhallinnan kautta – oppimisen mahdollisuuksia ja haasteita hän käsitteli oppimista ja haasteita kriisinhallinnan tehtävissä. Tutkimusaineistona hän käytti 27:n Kosovossa työskennelleen henkilön haastattelua sekä Delfoi-tulevaisuuspaneelia. 

”Väitöskirjan tulosten mukaan vuorovaikutustaidoilla on tärkeä merkitys kriisinhallintatehtävissä: esimerkiksi yhteistyö paikallisen väestön ja kriisinhallintahenkilöstön välillä on yksi keskeinen asia, kun ongelmia pyritään ratkomaan”, Ulla toteaa.

Väitöskirjassaan Ulla pystyi hyödyntämään sosiaalipsykologian taustaansa muun muassa käyttämällä sosiaalipsykologiassa käytettyjä haastattelumenetelmiä. 

”Lisäksi aseellisissa konflikteissa on tiettyjä identiteettiin liittyviä ulottuvuuksia, jotka liittyvät etnisyyteen ja uskontoon. Käytin identiteettikäsitteistöä analyysivaiheessa sen tarkastelemiseksi, minkälaisia keinoja kriisinhallintahenkilöstön keskuudessa käytetään yhteisen identiteetin luomiseen”, Ulla sanoo. 

Sosiaalipsykologiasta eväitä kansainväliseen järjestötyöhön 

Ulla työskenteli vuosien 2011-2018 ajan Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiössä KIOS:issa, joka on ihmisoikeushankkeita rahoittava säätiö. Järjestö tukee kansalaisyhteiskunnan ihmisoikeustyötä pääasiassa Itä-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Itä-Afrikassa työtä tuetaan Keniassa, Ruandassa sekä Ugandassa ja Etelä-Aasiassa Nepalissa ja Sri Lankassa.  

KIOS:issa Ullan työtehtäviin kuuluivat pääasiassa ihmisoikeuskysymyksiin liittyvä johtamis- ja strategiatyö sekä esimies- ja hallintotehtävät. 

Kuvassa Hassan Shire (vasemmalla) luovuttaa KIOSille (Ulla Anttila KIOSin edustajana oikealla)  ihmisoikeuspuolustajakilven tunnustuksena KIOSin ihmisoikeustyöstä (Kampalassa huhtikuussa 2015, kuvaaja Ilari Lovio). Hassan Shire on East and Horn of Africa Human Rights Defenders Project -järjestön pitkäaikainen johtaja, joka on käynyt Suomessa useammankin kerran.  Kuva on otettu Kampalassa 2015. 

”Työssäni olin muun muassa linjaamassa, millaisia ihmisoikeushankkeita kannattaa rahoittaa ja miten voidaan tukea ihmisoikeuspuolustajien työtä”, Ulla kertoo.  

Sosiaalipsykologinen tausta antaa Ullan mukaan hyvät eväät kansainväliselle järjestötyölle. ”Esimerkiksi jo ajattelee konflikteja ja konfliktien sovittelua yhteisötasolla, niin ennakkoluulot ja sosiaaliset kognitiot ovat niissä vahvasti läsnä”, hän sanoo. 

Ulla Anttila

  • Tekee tällä hetkellä post-doc-tutkimusta:  haastattelee rauhanturvaajia, jotka toimivat kriisinhallinnassa. Tutkimuksessa tarkastelee, miten rauhanturvaajien resilienssiävoidaan vahvistaa. Lisäksi viime vuonna Ulla on aloittanut psykoterapeuttiopinnot. 
  • Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS:intoiminnanjohtaja 2011-2018. 
  • Valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 1988, pääaine sosiaalipsykologia, sivuaineet sosiologia, tilastotiede ja viestintä. 
  • Väitteli sotatieteiden tohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2012. 
  • Vihreiden kansanedustaja 1991-2007. 
  • Vantaan kaupunginvaltuutettu, 1983-1996 sekä 2005-2008. 
  • Luottamustehtäviä muun muassa YK:n  aseidenriisuntaviikon toimikunnan puheenjohtajuus (1993–1994),   Finnfundinhallintoneuvoston jäsenyys (2004–2007).

Artikkelin kuva: Ilari Lovio

Artikkelin alkuperäinen versio on julkaistu aiemmin Sosiaalipsykologi-lehdessä 2/2018. Yllä oleva artikkeli on muokattu versio alkuperäisestä.