Häpeä voi olla mielenterveysongelmien syy ja seuraus

Julkisessa keskustelussa häpeä liitetään mielenterveyden ongelmiin seurausten näkökulmasta. Tällöin häpeä nähdään osana stigmatisoitumisen prosessia. Tämä on kuitenkin vain yksi, varsin kapea näkökulma häpeän ja mielenterveyden ongelmien väliseen dynamiikkaan.

Psykoterapian kentällä häpeästä on alettu kiinnostua mielenterveyden pulmien taustalla vaikuttavana tekijänä. Noviisina psykoterapeuttina en ole kohdannut vielä yhtäkään asiakasta, jonka toipumisprosessissa häpeä ei tavalla tai toisella ilmaantuisi näyttämölle. Tilanteissa, joissa ollaan jumissa eikä toipuminen etene, häpeä saattaa piileksiä esiripun takana. Se muodostaa teflonpinnan, jonka läpi myötätunto ja korjaavat kokemukset eivät pääse. Pian ollaan tilanteessa, jossa molempia, niin asiakasta kuin terapeuttia hävettää. Asiakas häpeää häpeäänsä ja terapeutti riittämättömyyttään häpeän edessä.

Ajatus häpeästä pulmien taustalla ei ole uusi. Jo 1990-luvun alussa Nathanson esitti nelikenttämallissaan häpeän olevan tunteena niin sietämätön, että yritämme välttää kokemasta sitä kaikin tavoin. Siinä missä yksi pitää huolta siitä, ettei yksinkertaisesti päädy sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa häpeää saattaisi kohdata, toinen vetäytyy kuoreensa tai piiloutuu älykkään puhelimensa taakse. Joku piiloutuu itseltään työnteon, toisten miellyttämisen tai vaikkapa päihteiden maailmaan – ja kohtaa lopulta sen, ettei itseään pääse pakoon kuin ohikiitävän hetken ajaksi. Kestämätön häpeä voi myös saada hyökkäämään itseä tai toisia kohtaan sanoin tai teoin: rankaisen itseäni tai lauon mielipiteitäni, viilaan pilkkua ja tuon esiin epäkohtia uskoen itsekin parantavani maailmaa, vaikka yritän parantaa lähinnä omaa häpeääni.

Kun yritämme motivoida itseämme parempaan suoritukseen ruoskimalla itseämme, häpeä heiluttaa tahtipuikkoa. Myötätuntotutkija Kristen Neffin tutkimusten pohjalta kiinnostava havainto on se, etteivät suoritukset parane tällä tavoin. Myötätunto itseä kohtaan parantaa suoriutumista, toisin kuin ruoskiminen. Sillä, miten puhumme itsellemme, on siis väliä myös suoriutumisen näkökulmasta.

Häpeä ei kestä myötätuntoa. Myötätunto itseä ja toisia kohtaan onkin paras keino vapautua liiallisesta häpeästä. Myötätunto on paljon muutakin kuin tyhjää sanahelinää ja lässytystä siitä, miten jokainen on ihana ja arvokas. Se on käyttäytymistä, aktiivisia tekoja itseä ja toisia kohtaan. Mikä olisi pienin myötätuntoinen teko, jonka voisit tänään toteuttaa?

Jaa
Jätä kommentti