Teksti: Aku Nikander
”Olen jo kirjoittanut Linkedinissä toimeksiantograduista ja miksi niitä kannattaisi tehdä, joten olkoon tämä tarina siitä, miten päädyin tekemään graduani toimeksiantona ja mitä siitä sain.
Oli synkkä ja myrskyinen joulukuuilta herran vuonna 2017, kun selailin pöytäkoneeni lämmössä Facebookkia ja satuin törmäämään Varustelekan omistajan kirjoitukseen. Huomioni kiinnittyi kohtaan, jossa mainittiin, että Varusteleka on teetättänyt opiskelijalla lopputyön. Vaikka kyseessä olikin gradua paljon konkreettisempi lopputyö, mietin että jos yksi niin miksei toinenkin ja lähetin Varustelekalle sähköpostia. Kerroin kuka olen, mistä tulen, mistä olen kiinnostunut ja, miksi se voisi kiinnostaa Varustelekaa. Muutaman viikon päästä olin keskustelemassa gradusta heidän henkilöstöpäällikkönsä
kanssa.
Moni, jonka kanssa olen graduista toimeksiantona keskustellut, on nähnyt esteenä sen, ettei heillä ole valmista tutkimussuunnitelmaa, jolla he pystyisivät takaamaan tietynlaisia tuloksia ja hyötyjä toimeksiannon antajalle. Tulosten, varsinkaan niistä koituvien hyötyjen, ei kuitenkaan pitäisi koskaan olla tutkimuksen lähtökohta ja liian pitkälle suunniteltu tutkimus ei anna toimeksiannon antajalle tilaa asettaa omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita tutkimukselle. Siksi kannatankin, että toimeksiantoa lähestytään avoimemmin, pelkästään aihealue rajaten.
Mekin lähdimme jalostamaan molemminpuolisia ajatuksia ja odotuksia, jolloin päädyimme loppujen lopuksi molempia kiinnostavaan aiheeseen. Olin pidempään pohtinut, miten työntekijään vaikuttaa, jos työpaikka onkin yhteiskunnallisesti kantaaottava. Mitä ajattelee ja miten toimii työntekijä, jonka
arvot tai näkemykset eivät kohtaa työpaikan ilmaisemien kantojen kanssa tai, mitä jos ne kohtaavat? Yrityksen poliittisesta aktiivisuudesta ja työntekijöistä ei löytynyt tutkimusta, mutta graduohjaajan kehotuksesta tutustuin yrityksen yhteiskuntavastuuseen. Se ei suoraan vastannut, mutta aiheena kattoi pohtimani kysymykset. Koska tutkimus on kauppatieteellistä ja keskittyy paljon yritysstrategiaan, se vastasi hyvin Varustelekan pohdintoihin siitä, mitä työntekijät ajattelevat yrityksen strategisista tavoitteista ja, miten yritysstrategia on työntekijöiden keskuudessa ymmärretty. Yhteinen kiinnostuksen kohde oli siis löytynyt.
Syksyllä 2018 aloitin Varustelekassa harjoittelijana ja keräsin aineistoni haastattelemalla 12 Varustelekan työntekijää. Yhteiskuntavastuukirjallisuuden mukaan yrityksen ilmaisemilla arvoilla nähdään olevan työntekijöitä sitouttava vaikutus. Tutkimuksissa on havaittu, että työntekijät, jotka havaitsevat yrityksen vastuulliseksi, samaistuvat voimakkaammin yritykseensä. Oman aineistoni pohjalta ehdottaisin, että vaikutus on todennäköisesti kaksisuuntainen, sillä sosiaalisen identiteetin teorian mukaan ihmiset ovat motivoituneita ylläpitämään positiivista identiteettiä. Siten työntekijä, jolla organisaatiosamaistuminen on iso osa identiteettiä, todennäköisesti myös havaitsee yrityksen toiminnan toteuttavan omia arvojaan. Myös silloin kun työntekijä havaitsee epäjohdonmukaisuuksia yrityksen arvojen ja toiminnan välillä hän selittää sitä muilla tekijöillä, kuin yritysjohdon välinpitämättömyydellä tai kaksinaamaisuudella. Laadullisella tutkimuksella tätä havaintoani en pysty mitenkään toteamaan, mutta jos jokin päivä pääsisin sovittelemaan tohtorin hattua aiheen tiimoilla päähäni, voisi aihetta tutkia lisää esimerkiksi interventiotutkimuksella.
Mitä tästä kokemuksesta jäi käteen? Neljä kuukautta uudenlaista työkokemusta, lähes 6000€ korvausta toimeksiannosta, hyviä työtovereita ja positiivinen kokemus siitä, että olen löytänyt jotain, jonka eteen haluaa edelleen tehdä töitä. Niin ja tietysti kaikista tärkein, eli merkitystä. Sain tehdä jotain, jolla olla merkitystä jollekin toiselle, kuin omalle valmistumiselleni. Heldassa gradulleni on kertynyt 497 latausta. Ei sitä niin moni ole ladannut tai varsinkaan lukenut, mutta koska isoimmat piikit syntyivät Varustelekan nostojen yhteydessä, voin ainakin olettaa, että sadat ihmiset, jotka eivät koskaan ole aikaisemmin akateemista tekstiä lukeneet, ovat nyt ainakin sellaisen ladanneet omalle laitteelleen.
Onko tällä voitettu itsekeskeisyys ja lyhytnäköisyys liike-elämästä ja tuotu tiedeyhteisö tavallisten ihmisten arkeen? Ei, mutta olenpahan kalistellut äänekkäästi miekkaa kilpeen, niillä taistelukentillä.”
Aku Nikanderin pro gradu -työ ”Älä ole paha firma, ole hyvä firma: Varustelekan työntekijöiden tulkinnat yrityksen yhteiskuntavastuutavoitteista”