Oi Suomi on niin ihana…

…on meillä sauna, viina ja kirves, oi Suomi on niin ihana. Tämä Suomen miesten jalkapallojoukkueen kaikissa karsintaotteluissa raikunut kannustuslaulu vei syksyllä joukkueen ensimmäistä kertaa yhteen jalkapallon suurkilpailuista, EM-kilpailuihin kesällä 2020.

Minun elämässäni tämä hetki oli jotain sellaista mitä olin koko ikäni haaveillut, ja osaltaan tämä unelma vaikutti sosiaalipsykologian opintoihini. Monet sosiaalipsykologian teoriat tuntuivat intuitiivisesti liittyvän katsomokäyttäytymiseen, jonka eroja Suomessa ja muualla olin ihmetellyt.

Vahvasti muistissani on ylioppilaskevääni kun Tanska oli pelaamassa Helsingissä karsintaottelua ja mukana oli useita tuhansia roligaaneja, tanskalaisia jalkapallofaneja. Nämä rauhallisuudesta ja karnevalistisesta käyttäytymisestä tunnetut roligaanit piristivät harmaata keväistä Helsinkiä. Roligaanit (rolig = tanskaksi rauhallinen) on keksimäni nimitys, jolla voi tehdä eroa häiriökäyttäytymiseen ja huligaaneihin, jotka ovat olleet enemmän olleet esillä mediassa ja tutkimuksessa.  Lopulta päädyin tutkimaan faneja gradussani, jonka tutkimuskysymykset koskivat sosiaalisen identiteetin teorian viitekehyksessä fanin samaistumista suosikkijoukkueeseensa ja -pelaajaansa.

Ensimmäisinä ja tunnetuimpina sosiaalipsykologisina tutkimuksina faneista on pidetty Cialdinin ym. (1976) tutkimusta. He käsitteellistivät BIRG-efektin (basking in reflected glory) tutkiessaan amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden paistattelua heijastetussa kunniassa. Tällä he tarkoittivat sitä taipumusta, että yksilöt yrittävät usein lisätä itsetuntoaan vähentämällä psykologista välimatkaa itsensä ja menestyvien muiden väliltä. Oman suosikin voitettua ottelun pitivät monet opiskelijat joukkueen pelipaitoja yllään ja puhuivat meistä eikä heistä viitatessaan joukkueeseen. Tappion jälkeen tällainen pukeutuminen oli paljon harvinaisempaa ja viitatessaan joukkueeseen monet puhuivat heistä.

Suurkisojen seuraaminen ja fanit Suomessa

Suomi on maailmassa niitä harvoja maita, missä jääkiekko on suosituin yleisölaji. Tästä haluan nostaa yhden yksityiskohdan, joka mielestäni muokkasi sitä tapaa kuinka suuria urheilutapahtumia seurataan Suomessa. Jääkiekkoliitto myi televisio-oikeudet Helsinkitelevisiolle,  PTV:lle vuosiksi 92-94. Tämä tarkoitti sitä, että ihmiset joutuivat seuraamaan otteluita yhdessä, joko kotistudioissa tai ravintoloissa. Vaikka televisiointi siirtyi jatkossa yleisimmille kanaville, seuraamiskulttuuri oli muuttunut pysyvästi. Suurimpana tapahtumista oli 1995 jääkiekon ensimmäinen MM-kulta ja mestaruudet 2011 ja 2019 villitsivät suomalaisia ja karnevalistiset ilmiöt kunakin vuonna saivat omia värikkäitä piirteitään. Tuoreimpana mielessä on Marko ”Mörkö” Anttila, Suomen ratkaisupelaajan, myyttisen hahmon syntyminen keväällä 2019. Kisojen aikana ja seuraavana kesänä ei Suomessa olisi kyennyt olla huomaamatta mörkö-teemaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tuotteissa.

Jalkapallossa fanikulttuuri on kehittynyt eri tahtiin. Graduni kohdejoukossa oli jääkiekkojoukkueiden fan clubien lisäksi kauden 1996 kaikki silloiset vain kolmen jalkapallojoukkueen fan clubin kaikki 110 jäsentä. Tänä päivänä kaikilla pääsarjajoukkueilla ja Suomen maajoukkueella on omat fan clubinsa. Suomen Maajoukkueen Kannattajat -yhdistyksessä on tällä hetkellä jo n. 6000 jäsentä ja vieraspelimatkoilla on säännöllisesti useita satoja kannattajia eksoottisemmissakin kohteissa. Huuhkajien päästyä EM-lopputurnaukseen, ensi kesänä on tiedossa kaikkien aikojen suurin suomalainen kannattajien kisatapahtuma ulkomailla. Alkulohkon ottelut Kööpenhaminassa ja Pietarissa tulevat keräämään paikan päälle tuhansia suomalaisia faneja.

Faniuden jäsennyksiä

Faniutta voi ja on lähestytty useasta näkökulmasta ja tutkimusperinteestä. Urheilufanin käsitteen ytimekkäin määrittely lienee Guttmannin (1986): ” urheiluun emotionaalisesti sitoutunut kuluttaja”. Termi ”fan” juontaa juurensa englannin kielen sanasta fanatic, joka suoraan käännettynä tarkoittaa innokasta ihailijaa ja intoilijaa. Fanaatikon kantasanana katsotaan yleisesti olevan latinan termi ”fanaticus”, joka merkitsi palavasti haltioitunutta ja raivokasta henkilöä. Heinonen (2005) katsoo käsitteeseen liittyvän kaksijakoisuutta ja ristiriitaisuutta. Toisaalta kyse voi olla vain jostain populaarikulttuurin elementistä pitämisestä, mutta toisaalta voi muuttua jopa identiteettiä ja arkielämää määrääväksi, ”arjen kohtuullisuuden ylittäväksi innostukseksi ja identiteetin piirteeksi”. 

Norbert Elias ja Eric Dunning (1987) toteavat että urheilukatsomoissa ihmiset voivat kokea myönteistä jännitystä ja reagoida tavalla mikä muussa yhteiskunnassa on mahdotonta. Spontaaneja, täynnä tunnetta olevia äänekkäitä reaktioita pidetään muualla yhteiskunnassa merkkinä jonkinlaisesta hulluudesta, mutta katsomossa se on luonnollinen osa tapahtumaa sekä itse koko urheilutapahtuman syntymistä.

Urheilun seuraamisen tutkimus kohdistui aluksi lieveilmiöihin, kuten katsomoväkivaltaan, mutta on saanut vastapainoksi myös sen positiivisia vaikutuksia arvioivaa tutkimusta. Urheilun seuraaminen ja joukkueisiin samaistuminen ovat osaksi korvanneet teollistuneiden ja kaupungistuneiden yhteiskuntien myötä kadonneita yhteisöpohjaisia siteitä ja yhteenkuuluvuutta. Urheilun seuraamisen on katsottu estävän vieraantumista ja masennusta sekä tuovan yhteisöllisyyttä, omanarvontuntoa ja muita positiivisia vaikutuksia ihmisten elämään. Yhteiskunnan nopean muutoksen keskellä oma suosikkiseura voi edustaa ihmiselle pysyvyyttä erilaisten ryhmäjäsenyyksien joukossa (Branscombe & Wann 1991.)

Faniudesta puhutaan usein ilmiön käsitteellä ja sitä on pidetty väliaikaisena ja tiettyyn ikään liittyvänä asiana. Kuitenkin fanius, suhde johonkin suosikkiin, voi kestää läpi ihmisen elämän ja jopa siirtyä sukupolvelta toiselle. Vaikka oman suosikin valinta on periaatteessa yksilön oma asia, sosiaalisella, kulttuurisella, poliittisella ja uskonnollisella ympäristöllä on usein ratkaiseva vaikutus. Lisäksi sitoutuminen ja samaistuminen joukkueeseen ja pelaajaan voi vaihdella paljonkin fanien kesken.

Rooleja ja asetelmia

Jalkapallon kannattamiseen liittyy lukuisia erilaisia vastakkainasetteluja, niin maajoukkueiden kesken kuin eri maiden sarjojen sisälläkin. Englannissa on lukuisia derbyjä ja erityisiä vihollissuhteita. Lari Seppinen kokosi Iltasanomien brittifutisliitteeseen (2019) yli 200 vihollissuhdetta, rivalryä, jolla tarkoitetaan kiivasta kilpailua sellaisten joukkueiden välillä, joissa on samankaltaisuutta, mutta jotka samalla haluavat erota toisistaan. Englannin ehkä kuuluisin rivalry Tottenhamin ja Arsenalin juontaa juurensa vuoteen 1913, jolloin liiga hyväksyi Arsenalin tunkeutumisen Lontoon eteläpuolelta, Woolwichistä Pohjois-Lontooseen Tottenhamin reviirille.

Marsh ja kumppanit (1979) tutkivat vuoden ajan Oxford Unitedin faneja ja havaitsivat tietyissä katsomon osissa olevan toisistaan erottuvia ryhmittymiä, jotka sijaitsevat erityisillä reviirinomaisilla alueilla. Nämä hierarkisessa suhteessa tosiinsa olevat ryhmät erottuvat toisistaan iän, ulkoisen käyttäytymisen pukeutumisen tai selkeän roolin, esimerkiksi huutokuoron johtajan roolin, toteuttamisen mukaan.

Petri Pöntinen (2019) avaa monia näitä rooleja ja fanitukseen liittyviä käsitteitä kirjoituksessaan suomalaisten jalkapallofanien matkasta Huuhkajien peliin Bosnia-Hertzegovinaan syksyllä 2019.  Esimerkiksi Britanniassa huligaaneja kutsutaan kasuaaleiksi, joka juontaa pukeutumiskoodista, casual style. Päätykatsomojen kiihkeimpiä faneja kutsutaan ultriksi, jotka usein myös tekevät tifoja, katsomokoreografeja ennen otteluita. Katsomolauluja, Britanniasta lähtöisin olevia cahanteja taas johdattaa kannattajien kapteeni, capo. Hänellä on tärkeä rooli aistia katsomon tunnelmia, jonka mukaan aktivoidaan laulut, huudot ja erilaiset taputukset.

Huuhkajat Euroopassa 2020

Sukupolvien unelma siis vihdoin täyttyi Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päästyä lopputurnaukseen. Kisapaikan ratkettua jalkapallostadionin kenttäalue Helsingissä täyttyi tuhansista iloitsevista faneista ja juhlinta oli suurta ympäri Suomea. Oli isoja jättiscreenejä, ravintolakatsomoja ja kotistudioita, joita ensi kesänä on myös tarjolla ympäri Suomea runsaasti. Aivan omanlainen tarina tulee olemaan Suomen kannattajien panos ottelutapahtumissa Kööpenhaminassa ja Pietarissa sekä mahdollisissa jatkopeleissä. Nämä tapahtumat ja tarinat tulevat olemaan osa uutta suomalaista fanikulttuuria. Se, minkälaista se tulee olemaan, on meidän kaikkien mukaan heittäytyvien kannattajien mukana elämisen tulosta, niin kotikatsomoissa, kisakaupungeissa kuin stadioneillakin. Oi Suomi on!

Lähteet

Branscombe , N. R. & Wann, D. L., (1991). The positive social and self concept consequences of sport team identification. Journal of sport and social issues 15,2, 115-127.

Cialdini, R. B., R. J., Thorne, A., Walker, M. R., Freeman, S. & Sloan, L. R. (1976) Basking in reflected glory: Three (football) studies. Journal of Personality and Social Psychology, 34, 366-375.

Elias, N. & Dunning, E. (1986). Quest for excitement: Sport and leisure in the civilizing process. Oxford: Basil Blackwell.

Guttmann, A. (1986). Sports spectators. New York. Colombia University Press.

Heinonen, H. (2005). Jalkapallon lumo. Jyväskylä. Atena Kustannus Oy.

Marsh, P. Rosser, E. & Harre, R. (1978). The Rules of Disorder. London, Henley & Boston: Routledge and Kegan Paul.

Pöntinen, P. (2019). Nyt kisoihin me mennään, Riven johdolla. Suomen Kuvalehti 43/2019.

Seppinen, L. (2019). Viha joka läikkyy välillä yli. Urheilulehti. Brittifutis. Klassinen kausiopas 2019-2020. Ilta-Sanomat.

Jaa
One thought on “Oi Suomi on niin ihana…”
  1. Kiitos kivasta jutusta! Fanitus on tosiaan iso asia. Fanille ja bisnekselle. Tamperelaisena olen tehnyt perustavan valintani 50-luvun alkupuolella. TBK jäi Ilveksen varjoon sydämessäni. ’Ipan vani’ olen yhä, vaikka katsomon sijasta suuntaan mieluummin omiin hötsyihin. Jalo höntsykulttuuri ansaitsisi myös sosiaalipsykologista huomiota, kun hieno liikunnallinen ajanviete on paljolti korvautumassa nettipelien ja kilpaurheilun harrastamisella.

    Kirjoitus opetti paljon ja korjasi luuloni, että tanskalaiset itse loivat käsitteen roligaani kuvatakseen ilolla ja ylpeydellä sikäläistä fanikulttuuria. Käsitteen ohjaava funktio on arvokas, kiitos siitä!

Jätä kommentti